Jos vaikka kiireinen kotiäiti kerkeis jotain kirjottamaankin...

Heräsin sitten 5.30 kun herra isäntä könysi kotiin kaveriltaan. Ihan asiallinen aika saapua...! Kovasti oli yritystä ilmassa, et jos vahingossa vaikka sais. Pakko sanoa, ettei oikein lämmitä viinalle lemuava känniolio, vaikka onkin oma rakas mies. Puhumattakaan kellonajasta. Kukaan täysjärkinen pienten lasten äiti ei halua herätä harrastamaan seksiä tuhannen tuiskeessa olevan miehen kanssa tuntia ennen vääjäämättä odottavaa herätystä... Tai ehkä joku. En minä. Äkkiä se isännänkin into laantui ja kuorsaus alkoi. Hehkeetä! Siinä sitten tyyny pään päällä, sormia korviin tunkien mietin elämän helmipuolia...

Himppasen jälkeen kuuden sitten Joopu 2v4kk saapui sängyn jalkopäähän ihmettelemään meidän perheen kuorsaavaa ihmettä. Onneks sain pojan tainnutettua, tälläkertaa ilman nuijaa, iskän tasaisen jyrinän saattelemana takaisin unten maille. Vaan eiköhän Milde 5kk päättänyt alkaa vaatimaan aamupalaa juuri kun äiti-ihminen pääsi takaisin ihanien unien maailmaan. Kyllä äitiys ja vaimous on helmeä! Äkkiä vaan majavanhäntää muistuttava kuiviin imetty ihmekapistus suuhun ja johan hiljeni melu. Vaan eipä mennyt kauaakaan, just senverran, että kerkesin taas takaisin unien lohdulliseen maailmaan, kun Milde päättikin ettei enää nukuta. Hyvä ettei äitiään turpiin lyönyt, kun kädet viuhtoi tuhatta ja sataa. Pikkuisella riitti juttua siinä määrin, että päätin siirtyä olohuoneen puolelle, ettei herra höyryveturi ja isompi ihmisenpoikanen häiriintyisi. Kello olikin jo ruhtinaalliset 6.20. Onhan se jo ihan inhimillinen aika nousta. Joskus aikoinaan se oli aika mennä nukkumaan (isännällä tosin edelleenkin, ainakin tänään) mutta ei sen jälkeen kun ensimmäistä kertaa näin ne kaksi ihmeellistä viivaa testissä. Siitä alkoi loputtomiin jatkuva (ainakin siltä tuntuu kolmen vuoden valvomisen jälkeen) "sinun kuuluu herätä vähintään viisi kertaa yössä ja nousta viimeistään kello kuusi ollaksesi varmasti tarpeeksi pätevä äiti"- elämä.

Vaan olipahan mukavaa rupatella viiskuukautisen pikkumiehen kanssa tovi maailmanmenosta käyttämällä noin neljää äännettä. Tuli maailma parannettua kertaheitolla :) Sitten menikin aamu puuron, lastenohjelmien ja "äiti, kumman otat"- leikin parissa (Joopu ojentaa kahta esinettä, joista minun pitää valita toinen, mutta en välttämättä saa sitä jonka valitsen, vaan sen mikä minulle annetaan). Kiva leikki.

Nyt on perheen kuorsauslahja maailmalle jo herännyt. Ihme! Kuulemma ollut todella kiva ilta ja pusujakin saanut... Oli nukahtanut kaverin sohvalle ja siinä sitten pusuja alkanut suorastaan satelemaan. Pusujen antaja oli 17-vuotias tyttö. Tosin siis koira. Mutta ehkäpä se siinä tuiskeessa ei niin haitannut. Ehkä.

Näin se taas yksi aamu vierähti tämän kotiäiteen elämässä. Hehkeetä!